Hyvä Ikä Blogi

16. elokuuta 2018 10.00

Kotiapuna Internet of Caring Things

Elämme vuosi vuodelta yhä pidempään. Vuonna 2015 syntyneen suomalaisen pojan elinajanodote on 78 ja tytön 84 vuotta, ja odote vain jatkaa kasvuaan. Vaikka elämä olisi pitkäkin, ei siitä kuitenkaan selviä hengissä.

Kestämätön tilanne

Elämän lopputaipaleeseen liittyy yhä useammin ja tiiviimmin avun tarve. Sen lisäksi, että terveydenhoitokulut kasvavat bruttokansantuotetta nopeammin, myös vanhustenhuollon suhteellinen osuus terveydenhoitokuluista kasvaa. Tämä johtaa väistämättä kestämättömään tilanteeseen: kun vanhusten osuus väestöstä kasvaa niin sekä rahat että hoitajat loppuvat kesken. Menojen kasvua on pyritty hillitsemään vähentämällä laitoshoitoa ja lisäämällä kotona annettavaa pitkäaikaishoitoa. Kykymme ja halumme selvitä elämämme viimeisestä osasta kotona vaatii niin sosiaalisia, taloudellisia kuin myös teknisiä muutoksia.

Hyvä ja turvattu vanhuus

Eliniän pidentyminen on tekniikan ja lääketieteen suurimpia saavutuksia: elämme pidempään ja terveemmin. Samalla se merkitsee sitä, että yhä suurempi osuus väestöstä on vanhuksia. Ensi vuonna yli 65-vuotiaiden lukumäärä ylittää globaalisti 5-vuotiaiden ja sitä nuorempien lukumääränensimmäistä kertaa. Vuoteen 2012 saakka Suomessa oli 100 työssäkäyvää kohti noin 50 lasta ja vanhusta (huoltosuhde 50 %). Vuosien 2030 ja 2040 välillä huoltosuhde tulee kasvamaan yli 70 prosentin, ennen kaikkea väestön vanhenemisen vuoksi.

Hoito siirtyy laitosten suljettujen ovien takaa omaan kotiin, mikä on hyvä ratkaisu niin elämän laadun kuin kustannustenkin näkökulmasta. Turvallinen elämä kuitenkin edellyttää, että hoitolaitoksille, sukulaisille ja ystäville voidaan välittää ajantasaista tietoa vanhuksen elinympäristöstä. Tieto päivittäisten rutiinien toteutumisesta on elintärkeää niin hoidon jatkumisen ja toipumisen kuin kiireellisen avun saamisen kannalta.

Teknologia apuna

Teknologian käyttö muuttuu koko ajan helpommaksi ja osaammekin hyödyntää sitä jatkuvasti entistä paremmin. Paradoksaalista kyllä, kykymme aktiiviseen teknologian käyttöön kuitenkin heikkenee tarpeen kasvaessa – useimmilla meistä on kokemusta tietokoneen tai tabletin käytön opettamisesta (iso)vanhemmillemme.

Aktiivisen tietotekniikan käytön sijaan ratkaisu on kodin rutiineissa: Gartnerin mukaan 5 vuoden kuluttua keskivertokodissa on 500 älykästä laitetta. Kun päivittäin käytössä olevat kodinkoneet ja muut kojeet on varustettu sensoreilla, jokapäiväisestä toiminnasta kyetään muodostamaan riittävän tarkka kuva. Tämä tapahtuu esimerkiksi keittolevy-, ovi- ja lämpötilasensoreiden sekä liike-, paine- ja wc-huuhteluantureiden avulla. Näin voidaan havaita mahdolliset pulmat heti, kun ne syntyvät, tai jopa jo etukäteen.

Internet of Caring Things

Susann Keohane ja Nicola Palmarini määrittelevät Internet of Caring Thingsinseuraavasti: ”Yhteen liitetyt laitteet ja sensorit sekä kognitiiviset järjestelmät, joilla on selkeä tarkoitus: huolehtia ihmisistä, heidän fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan, kodeistaan ja läheisistään. Ja sovellettaessa vanhenevaan väestöön, on oleellista sallia omaisten, lääkäreiden ja hoitajien proaktiivisesti seurata heidän terveyttään ja hyvinvointiaan.”

Esimerkiksi ikääntyneiden ja vammaisten vointia ja toimia voidaan seurata heidän kodeissaan olevien älykkäiden sensorein varusteltujen laitteiden avulla. Kun laitteet havaitsevat jotain poikkeavaa, ne voivat lähettää hälytyksen hoitajille ja omaisille. Päivittäisten toimien tai niiden puuttumisen pohjalta voidaan siis koneoppimisen avulla tehdä johtopäätöksiä, joiden perusteella omaiset pystyvät varmistamaan, että kaikki on kunnossa. Hoitajat puolestaan osaavat kiinnittää huomiota juuri oikeisiin asioihin ja pystyvät näin avustamaan esimerkiksi vanhusta entistä paremmin.

Internet of Caring Thingsin toiminnan edellytyksiä ovat:

  • Sensorit: päivittäin käytettävissä laitteissa sekä elinympäristössä tulee olla sensoreita, jotka välittävät tietoa muun muassa liikkumisesta.
  • Liitettävyys: tieto täytyy olla koottavissa yhteen koneoppimista ja mahdollisia hälytyksiä varten.
  • Kognitiivisuus: automaattinen, oppiva ja ennakoiva kyky havaintojen ja johtopäätösten viestimiseen (vain) oikeille sidosryhmille.
  • Reaaliaikaisuus: tarvittaessa voidaan reagoida välittömästi.

Lue lisää eräästä Internet of Caring Thingsiä hyödyntävästä avustetun asumisen ratkaisusta: CurrentCare.

Pekka Leppänen, myyntijohtaja (terveydenhuolto), IBM Suomi

Pekka Leppanen _ alykas suomi

Pekka työskentelee IBM:n terveydenhuollon toimialatiimissä. Hänen taustansa on analytiikkaliiketoiminnan vetämisessä ja analytiikan soveltamisessa toimintojen uudistamiseen. Pekka innostuu uusista asioista ja niiden soveltamisesta vanhoihin ongelmiin. Mutta oikeasti vain purjehdus on tärkeää.

Pekka Leppänen puhuu Internet of Caring Things teemasta Hyvä Ikä 2018 -tapahtumassa 3.10. klo 10.00-11.00

Kirjoitus on julkaistu alunperin 31.1.2017 IBM:n Suomi elää älystä -blogissa


31. heinäkuuta 2018 11.05

Läsnäolon kokemus pitää hengissä

Sosiaaliset verkostot pitävät ikääntyvän hengissä. Silti terveyden valistajat unohtavat sosiaaliset verkot, vaikka ne edistävät terveyttä ja pidentävät ikää lähes yhtä paljon kuin tupakoimattomuus – ja paljon enemmän kuin liikunta ja laihduttaminen.

 Työryhmäni osoitti tieteellisissä väestötutkimuksissa, että kulttuuria harrastavat ihmiset elävät keskimäärin vähintään kolme (3) vuotta pitempään kuin kulttuuria vähän harrastavat tai passiiviset ”sohvaperunat”. Kulttuuriharrastusten vaikutus oli riippumaton iästä, sukupuolesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta, koulutuksesta, liikunnan määrästä, ravitsemuksesta, nukkumisesta, ja unen laadusta, fyysisestä kunnosta, mielenterveydestä, lääkärin toteamista sairauksista, lääketieteellisistä mittaustuloksista jne.  

Brittitutkija Rebecca Gordon-Nesbitt kävi huolellisesti läpi alan tieteelliset julkaisut ja haastatteli tutkijoita, minuakin. Ilokseni hän tuli samoihin johtopäätöksiin, joita olin esittänyt tieteellisissä julkaisuissani 1990-luvulta lähtien ja yhteenvetona Healthy Ties -teoksessani 2010. Samat havainnot olen kansanomaistanut tietokirjoissani Elinvoimaa yhteisöstä, Me-hengen mahti, Kulttuuri pidentää ikää ja äsken ilmestyneessä Ikääntyvän muistikirja-teoksessa.

Kulttuuriharrastukset, kuten taiteen tuottaminen, nikkarointi, puutarhanhoito, museoissa, konserteissa, festareilla ja muissa kulttuuritilaisuuksissa vieraileminen vahvistavat ihmisten keskinäisiä löysiä siteitä – ja etenkin ryhmärajat ylittävä me-henki on terveyden kannalta arvokasta sosiaalista pääomaa. Kun esimerkiksi taide-elämys koetaan usein ventovieraiden kanssa, syntyy ryhmärajat ylittävä keskinäisen luottamuksen ja läsnäolon tunne. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka tarvitsee läsnäolon tunnetta pysyäkseen hengissä.

Jopa kirjojen lukeminen lisää elinvoimaa ja pitää hengissä – tutkimusten mukaan. Kaunokirjallisuuden lukemisen vaikutuksen juju piilee siinä, että lukeminen ohjaa aivotoimintaa alttiiksi mielen teorialle (engl. theory of mind), mikä tarkoittaa ihmisen (lukijan) kykyä samastua kanssaihmisiin ja ympäristöön. Lukemista harrastava tietää, kuinka hyvä romaani tempaa mukaansa   ja ulkoinen todellisuus unohtuu. Romaanin  (ja runojen) lukeminen aktivoi aivot ja lukija ymmärtää omia ja kanssaihmisten mielentiloja. Toisiin ihmisiin samastumista ja läsnäoloa vastaava aivoverkostojen toiminta ohjaa elimistöä kestämään elämän rasituksia. Kyse on ympäristön ja aivotoiminnan yhteispelistä, jota kutsutaan neuroepigenetiikaksi – mutta se onkin jo toisen jutun aihe.

Markku T. Hyyppä

Markku T. Hyyppä on aivoterveyden tutkija, neurologian ja kuntoutuksen dosentti, THL:n ylilääkäri (eläkkeellä) ja kirjailija. 

Markku T. Hyypän puheenvuoro osallistumisen kokemuksesta Hyvä Ikä 2018 -messuilla keskiviikkona 3.10. 

 

 

Markku_Hyyppä

Kuvituskuva

 


2. heinäkuuta 2018 13.50

Kohtaa ja tunnista yksinäisyys

Millainen on yksinäinen iäkäs ihminen? Miten tunnistat hänet, ja kuinka otat yksinäisyyden puheeksi? Mistä yksinäisiä ihmisiä löydetään? Esimerkiksi näitä kysymyksiä voidaan pohtia, kun tehdään etsivää työtä yksinäisyyden vähentämiseksi. Keskeisin lähtökohta on yksinäisen iäkkään ihmisen oma kokemus kohdatuksi tulemisesta – tunne siitä, että joku ymmärtää.

Yksinäisyys on haaste iäkkäiden ihmisten hyvinvoinnille. Sillä on vaikutuksia elämänlaatuun ja toimintakykyyn. Tutkimusten mukaan yksinäiseksi itsensä kokevat muun muassa sairastuvat herkemmin ja käyttävät enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita kuin ei-yksinäiset. Yksinäisyys voi tulla esille erilaisina tunteina ja käyttäytymismalleina, jotka ovat lähes aina kielteisiä.

Monet toimijat työskentelevät aktiivisesti yksinäisyyden vähentämiseksi. Usein tärkeiksi nousevat etsivän työn näkökulmat, kun yksinäisyyden tunnistamiseen ja yksinäiseksi itsensä kokevien ihmisten löytämiseen pohditaan ratkaisuja. Etsivän työn menetelmiä hyödyntämällä voidaan löytää apua tarvitsevia iäkkäitä ihmisiä ja ohjata heitä erilaisten tukimuotojen pariin. Näitä ovat esimerkiksi yksilöllinen tuki ja vertaisryhmätoiminnat. Vanhustyössä muun muassa järjestöt ovat viime aikoina kehittäneet etsivää työtä ansiokkaasti. Silti etsivä työ iäkkäiden ihmisten parissa tuntuu olevan vielä kehittyvä alue, josta on tärkeä käydä keskustelua.

Yksinäisyyden kokemus on henkilökohtainen

Etsivän työn kohdentaminen yksinäisyyttä kokeville iäkkäille ihmisille vaatii yksinäisyyden henkilökohtaisen, monimuotoisen ja vaihtelevan luonteen ymmärtämistä, mikä ei aina ole helppoa. Tutkimuksissa on tullut muun muassa esille, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset eivät aina löydä yhteistä ymmärrystä yksinäisyyden kokemuksellisesta kohtaamisesta. Tämä on havaittu myös kentällä.

Tulkintoja ihmisten elämäntilanteista ja arjesta saatetaan tehdä yleistäen:”Maija on yksinäinen, kun ei hän oikein missään käy” tai ”Ei Väinö ole yksinäinen, kun hänellä on kuitenkin niin paljon lapsia ja lapsenlapsia”. Yksinäisyyden tunnistamisen haasteet voivat liittyä esimerkiksi palvelutaloissa työntekijöiden koettuun kiireeseen ja kotihoidossa alati vaihtuviin asiakkaisiin. Yleisimmin yksinäisyyteen puuttumisen vaikeudet liittyvät kuitenkin siihen, että yksinäisyydestä ja sen lievittämisen mahdollisuuksista ei ole riittävästi tietoa. 

Yksinäisyyden kokemus on aina henkilökohtainen ja sisäinen eikä sellaisenaan näy ulospäin. Jokainen kokee yksinäisyyttä omalla tavallaan: se voi ilmetä yllättävissäkin paikoissa ja elämäntilanteissa. Usein yksinäisyys hiipii elämään erilaisten muutosten myötä: esimerkiksi läheisten menetys, muutto toiselle paikkakunnalle tai eläköityminen voivat altistaa sille. Haja-asutusalueilla yksinäisyys voi kytkeytyä pitkiin välimatkoihin ja harveneviin lähiyhteisöihin. Yksin elävä ei kuitenkaan välttämättä koe itseään yksinäiseksi, vaan voi viihtyä mainiosti omissa oloissaan. Toisaalta yksinäisyyttä koetaan myös yhteisöissä ja ihmisten ympäröimänä palvelutaloissa.

Yksinäisyyttä voidaan kuvata monin eri sanamuodoin ja tuntemuksin. Suru, ikävä, kaipaus, ahdistus, lamaantuminen, kiukku sekä tarpeettomuuden ja näkymättömyyden tunteet voivat liittyä yksinäisyyden kokemukseen. Aina yksinäisyyden kokemukselle ei kuitenkaan ole helppoa löytää sanoja.

Kiireetön, luonteva keskustelu

Kokemuksellisuus on tärkeä lähtökohta yksinäisyyden tavoittamiseen ja lievittämiseen tähtäävässä etsivässä työssä. Avaimia ovat yksinäisyyden arvostava puheeksiotto, tunnistaminen ja ymmärtäminen. Aika on myös ratkaiseva tekijä. Kiireessä yksinäisyys saatetaan määrittää yksioikoisesti ja ohittaa iäkkään ihmisen oma, joskus hyvin kipeäkin kokemus.

Tunnistamista voivat vaikeuttaa esimerkiksi etsijän erilainen mielikuva yksinäisyydestä kuin se todellisuudessa on tai yksinäisyyden ajallinen vaihtelu. Henkilö, joka kokee tänään yksinäisyyttä, ei välttämättä tunne sitä huomenna. Erityisen aktiivisten iäkkäiden ihmisten kohdalla tunnistaminen voi myös olla haastavaa; paljon toimintoihin osallistuva voi kuitenkin sisimmässään kokea syvää yksinäisyyttä.

Lähes kaikilla meistä on ainakin ohimeneviä tuntemuksia yksinäisyydestä tai havaintoja yksinäisyydestä lähipiiristä. Näitä voi ja kannattaa hyödyntää etsivää työtä tehdessä ja yksinäisyydestä keskustellessa. Esimerkiksi Ystäväpiiri-toiminnassa yksinäisyydestä kysymistä harjoitellaan omiin kokemuksiin pohjautuen. Arvostavissa kohtaamistilanteissa yksinäisyyttä ja siitä kysymistä tulee sanoittaa luontevasti. Lämmin, kiireetön ja luottamuksellinen keskustelu voi ohjata polulle, joka parhaimmillaan johtaa yksinäisyyden lievittymiseen.

Koulutus lisää ymmärrystä

Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-toiminnassa olemme havainneet, että koulutus on yksi keskeinen väline yksinäisyyden kokemuksellisuuden ymmärtämiseen ja kokemusten lievittämiseen. Ystäväpiiri-koulutuksiin osallistuu vanhustyön ammattilaisia ja vapaaehtoisia ympäri Suomea. Koulutuksen käyvät Ystäväpiiri-ryhmänohjaajat toteuttavat ryhmiä omissa työyhteisöissään tai toimipaikoissaan. Monet yhdistykset ja järjestöt hyödyntävät toiminnassaan tutkimuksissakin vaikuttavaksi todettua Ystäväpiiri-ryhmämallia.

Valtaosa Ystäväpiiri-ryhmiin 12 vuoden aikana osallistuneesta 9 000 iäkkäästä ihmisestä on saanut toiminnasta elämäänsä ystäviä, voimavaroja, vertaistukea, iloa ja uusia kokemuksia. Yksinäisyys on palautteiden mukaan lievittynyt yhdeksällä kymmenestä osallistujasta Ystäväpiiri-ryhmän aikana, ja osallistujista 98 % suosittelee toimintaa muille.

Ystäväpiiri-toiminta onkin tehokas menetelmä yksinäisyyden vähentämiseen. Ystäväpiiri-ryhmätoiminnan vaikuttavuuden keskeisenä tekijänä on ohjaajien huolellinen, ammattitaitoinen ja käytännönläheinen koulutus, jossa yksinäisyyden monimuotoisuuden hahmottaminen on tärkeä teema. Tämä tieto on myös etsivän työn kulmakivi arvostavan, kiireettömän ja läsnäolevan kohtaamisen rinnalla.

 

Anu Jansson
vanhempi suunnittelija, Ystäväpiiri-toiminta, Vanhustyön keskusliitto

Marjo Pääkkö
Pohjois-Suomen ja Lapin alueohjaaja, Ystäväpiiri-toiminta, Vanhustyön keskusliitto

 Anu_Jansson_pieni

 Anu Jansson

Marjo_Pääkkö_pieni

Marjo Pääkkö

Blogikirjoitus perustuu Ystäväpiiri-toiminnasta tehtyihin tutkimuksiin ja käytännön kenttätyöhön, Anu Janssonin valmisteilla olevaan väitöskirjatutkimukseen yksinäisyydestä palveluasumisyksiköissä sekä Marjo Pääkön opinnäytetyöhön etsivästä työstä.

Tulevan syksyn Ystäväpiiri-ryhmänohjaajakoulutukset järjestetään Ivalossa, Lappeenrannassa, Kuopiossa ja Tampereella. Keväällä 2019 koulutuksia on tulossa Kajaaniin, Mikkeliin, Seinäjoelle ja Riihimäelle. Sosiaali- ja terveysministeriö tukee Ystäväpiiri-toimintaa Veikkauksen varoin. Lisätietoa Ystäväpiiri-toiminnasta ja koulutusten tarkemmat tiedot:www.vtkl.fi/ystavapiiri-toiminta


26. kesäkuuta 2018 9.20

Omaishoitoperheiden vaietut päihdeongelmat rohkeasti puheeksi

Yksi lasillinen yksinäisyyden lievittämiseen, toinen raskaan päivän päätteeksi. Kolmas juuri ennen nukkumaan menoa. Päihdeongelmat koskettavat monella tapaa omaishoitoperheitä: omaishoidon synnyttämä huoli, kuormittavuus ja muutostilanne luovat monia ongelmakäytön riskitekijöitä. Päihdeongelma voi olla omaishoitajalla, hoidettavalla läheisellä tai molemmilla.

Päihdeongelmaa leimaa häpeä ja syyllisyys. Omaishoitoperheen päihdeongelma on erityisen vaiettu ongelma, ja siihen liittyy hoivasuhteen monimutkaistuminen sekä myös pelko omaishoidon menettämisestä.

Omaishoito ja päihteet ovat yhdistelmä, jota ei ole juurikaan tutkittu tai huomioitu. Tutkittua tietoa kuitenkin on, että ikääntyneiden ja erityisesti naisten päihteiden käyttö on viime vuosina lisääntynyt. Kuppi nurin on Omaishoitajaliiton hanke, jonka tavoitteena on, että päihdeongelmat tunnistetaan ja tunnustetaan omaishoitoperheissä, ja että perheet saavat tarpeisiinsa perustuvaa tukea.

Haluamme arkipäiväistää puhetta päihteiden käytöstä, jotta se ei pysyisi vaiettuna ja näkymättömissä. Hankkeessa keskitymme erityisesti alkoholin tuomiin ongelmiin. On kuitenkin huomioitava, että lääkkeet ovat omaishoitoperheissä jatkuvasti läsnä, jolloin väärinkäytön riskit nousevat esiin.

Yksikin kohtaaminen voi riittää

Päihteet ovat huonoin mahdollinen lääke raskaaseen elämäntilanteeseen. Alkoholi voi tuntua hetken helpotukselta kuormittavaan arkeen, yksinäisyyteen tai ahdistuneisuuden lieventämiseen. Raja hetken helpotuksen ja ongelman välillä on kovin ohut. Päihdeongelma voi olla myös hoidettavalla läheisellä, jolloin omaishoitaja saattaa oman jaksamisensa ja turvallisuutensa lisäksi kamppailla arvottomuuden ja arjen mielekkyyden kanssa.

Tarvittavan tuen saaminen vaatii ongelman tunnistamista ja tunnustamista. Omaishoitaja ja -hoidettava kohtaavat arjessaan monia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Pienikin väliintulo voi riittää. Ammattilaisen tehtävä on rakentaa perustaa luottamukselliselle keskustelulle ja huolen syntyessä tiedustella rohkeasti onko alkoholinkäyttö kohtuullista. Tärkeää on edetä rakentavasti, ei syyllistäen. Yhdenkin kohtaamisen merkitys voi olla merkittävä oikean tuen ja avun saamiseksi.

Jokainen on arvokas

Omaa tai läheisen päihteisiin liittyvää ongelmaa voi olla korkea kynnys tunnustaa. Jokainen omaishoitaja on arvokas, myös päihdeongelmaisessa perheessä. Vertaisten tarinat antavat uskoa ja tukea oman ongelman käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Kuppi nurin -hankkeessa on kokemusasiantuntijoita, joilla on omakohtaista kokemusta omaishoitoperheen päihdeongelmista. Toteutumassa on myös vertaisryhmä Facebookiin. Tuemme omaishoidon parissa työskentelevien ammattilaisten ja yhdistysten osaamisen kehittymistä ja verkostoitumista tarjoamalla tietoa ja kontakteja mihin ottaa yhteyttä, jos omaishoitoperheessä havaitaan päihteiden käytön ongelma.

Enemmistö 350 000 omaishoitajasta on kohtuukäyttäjiä tai täysin päihteettömiä. Omaishoitajaliiton tekemän kyselyn mukaan alkoholinkäyttö usein vähenee omaishoitajuuden myötä. Yksikin päihdeongelma on kuitenkin liikaa arjessa, jota omaishoitaja hoidettavan läheisen kanssa elää. Tarttumalla herkillä tuntosarvilla omaishoitajan jaksamiseen, voidaan hyvinvoinnin tukemiseen löytää ajoissa vaihtoehtoisia keinoja ja välttää tilanteita, joissa alkoholista tulee petollinen lääke. 

Elina Koponen
koordinaattori
Kuppi nurin -hanke (2017–2020), Omaishoitajaliitto


9. toukokuuta 2018 15.10

Tavoitteena ikäystävällinen yhteiskunta

Suomalaisen yhteiskunnan ikärakenne on voimakkaassa murroksessa. Ikäihmisten osuus väestöstä kasvaa huimaa vauhtia, joten heitä koskevien ratkaisujen painoarvo yhteiskunnallisessa keskustelussa on tärkeä. Muutos myös pakottaa uudistamaan palveluita.

Vanhusten asumiseen tarvitaan tarjolla monenlaisia, yksilöllisin tarpeisiin vastaavia ratkaisuja. Monen toiveissa on, että vanhetessaankin voisi olla lähellä kanssaihmisiä ja että osallisuutta, toimijuutta sekä itsemääräämisoikeutta tuettaisiin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon rooli on tukea itsenäistä asumista ja tarjota tarvittavaa apua ja hoivaa. Kyse ei ole vain rakenteista tai järjestelmistä, vaan ihmisistä: meistä, teistä ja läheisistämme. Kuinka me voimme, toimimme ja asumme iän karttuessa ja toimintakyvyn mahdollisesti heikentyessä? Tuo kysymys on 3.-4.10. pidettävän Hyvä Ikä -tapahtuman ytimessä.

 Ympäristö ja yhteisöllisyys tärkeässä roolissa

Palveluiden kehitystyötä halutaan tehdä pääosin ikäystävällisesti, ikääntyneiden osallisuutta ja toimijuutta kunnioittaen. Näiden edistämiseksi meillä on paljon mahdollisuuksia ja uudenlaisia toimintatapoja sekä jo käytössä olevia toimivia ratkaisuja, joiden pohjalta kehittämistä tehdään.

Esimerkiksi eri puolella maata on kokeiltu yhteisöasumista, joissa nuoria ja vanhuksia asuu saman katon alla. Vastineeksi edullisesta asumisesta nuoret vierailevat vanhusten luona, ulkoilevat, harrastavat ja elävät rikasta arkea tiiviissä vuorovaikutuksessa. Tämä on sosiaalisuutta ja toimintakykyä tukevaa yhteisöllistä asumista, joka kuitenkin tarjoaa halutessaan myös omaa rauhaa.

Minulla oli ilo vierailla viime syksynä Lapinjärven kunnassa Uudellamaalla. Siellä luodaan ikäystävällistä ympäristöä, jossa voi ikääntyä tutuilla ja turvallisilla alueilla ja säilyttää osallisuutensa ennalta tutuissa yhteisöissä. Näin tuetaan myös toimintakyvyn ylläpitämistä.

 Esimerkiksi muistisairaiden liikkumista tukee toimiva yhdyskuntasuunnittelu, joka tarkoittaa muun muassa värien, valojen, ympäristötaiteen ja rakennusten sijoittelua muistisairaiden tarpeet huomioon ottaen. Hyvästä yhdyskuntasuunnittelusta hyötyvät myös muut kuin muistisairaat.

 Kärkihanke luo uudenlaisia ratkaisuja asumisen ja hoivaan

Ikäihmisten asumisen ja kaikenikäisten omaishoidon kehittämisen kärkihankkeen tavoitteena on kehittää iäkkäille ja heidän omaisilleen nykyistä yhdenvertaisemmat ja paremmat palvelut. Tulevat muutokset kohdistuvat niin palveluiden sisältöön kuin niiden rakenteeseen. Kotihoito ja kotiin tuotavat palvelut ovat ensisijaisia kehittämiskohteita. Tällä hankkeella hallitus haluaa luoda konkreettisen kotihoitoa kehittävän toimintamallin, jonka avulla ikäihminen voisi asua kotona myös silloin kun toimintakyky on heikentynyt.

Kärkihanke kehittää tehostetun palveluasumisen rinnalle uusia ratkaisuja asumisen, hoivan ja palveluiden tarpeen asiakaslähtöiseksi yhteensovittamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi palvelukodit, muistisairaiden kylät ja perhehoitokylät.

Perhehoito voi olla jatkuvaa, mutta se olisi myös erinomainen ja inhimillinen vaihtoehto omaishoitajien vapaapäivien hoitomuodoksi. Perhehoito on totuttu malli nuorten parissa ja se on myös jo pitkään käytössä ollut asumismuoto kehitysvammaisten parissa. Toivon, että perhehoito yleistyy myös vanhusten asumismuotona.

Teknisiä ratkaisuja ja aitoja kohtaamisia

Emme vielä osaa edes kuvitella, millaisia mahdollisuuksia digitalisaatio lähivuosikymmeninä vanhuspalveluihin tuo, voimme vain enteillä muutoksen olevan valtava. Tekniikan ja laitteiden vastapainoksi jokainen, niin vanheneva kuin nuorempi, kaipaa inhimillisiä ja aitoja kohtaamisia sekä huomatuksi tulemista.

Hyvä Ikä -tapahtumassa 3.-4.10. on esillä kootusti ja monipuolisesti erilaisia ratkaisuja ja teknologioita, mutta myös kokemuksia ja asiantuntijoiden puheenvuoroja ikääntymiseen liittyen. Tapahtuma on kokoontumisen ja keskustelun paikka, joka tarjoaa näkökulmia niin terveys- ja hoiva-alan ammattilaisille kuin kaikille muillekin hyvässä iässä oleville.

Vanhuusaika on erittäin hyvä ikä, siinä missä kaikki muutkin elämänvaiheet. Sen erityistarpeet tulee ottaa huomioon palveluita suunnitellessa ja päätöksiä tehdessä.

Hannakaisa Heikkinen

Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja
Kansanedustaja (kesk)
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Hannakaisa9-1030x688


HYVÄ IKÄ 2018 BLOGI

Kotiapuna Internet of Caring Things
Pekka Leppänen, terveydenhuollon myyntijohtaja, IBM Suomi

Läsnäolon kokemus pitää hengissä
Markku T. Hyyppä, aivoterveyden tutkija, neurologian ja kuntoutuksen dosentti, THL:n ylilääkäri (eläkkeellä) ja kirjailija

Kohtaa ja tunnista yksinäisyys
Anu Jansson ja Marjo Koponen, Ystäväpiiri -toiminta, Vanhustyön keskusliitto / 2.7.2018

Omaishoitoperheiden vaietut päihdeongelmat rohkeasti puheeksi
Anu Koponen, koordinaattori, Kuppi nurin -hanke, Omaishoitajaliitto ry / 26.6.2018

Tavoitteena ikäystävällinen yhteiskunta
Hannakaisa Heikkinen, puheenjohtaja, Vanhustyön keskusliitto / 9.5.2018

HYVÄ IKÄ 2016 BLOGIARKISTO

Hyvä Ikä 2016 avajaispuhe: Petri Pohjonen, Invalidiliitto
Petri Pohjonen, pääjohtaja, Invalidiliitto / 20.10.2016

Hillittömän kiinnostavat ja kivat Hyvä Ikä -messut
Satu Helin, toiminnanjohtaja, Vanhustyön keskusliitto / 17.10.2016

Eläkeikä on elämänmuutos - valmennus auttaa uuden vaiheen alkuun
Saija Ohtonen-Jones, Suomen Punainen Risti / 11.10.2016

Korjausneuvonta – jotta suomalaiset voisivat asua kodeissaan pitkään
Jukka Laakso, korjausneuvonnan päällikkö, Vanhustyön keskusliitto / 6.10.2016

Vertaistuen voima on valtava
Anu Jansson ja Marjo Pääkkö, Ystäväpiiri-toiminta, Vanhustyön keskusliitto / 29.9.2016

Ikäihmisten kotikuntoutus on tutkitusti tehokasta
Tarja Kindstedt, Muistikuntoutukseen erikoistunut fysioterapeutti, Suomen Fysiogeriatria Oy / 26.9.2016

Ikäihmiset palveluiden kehittäjinä
Marja-Liisa Nevala, kehittämispäällikkö, Kauhavan Seudun Vanhustenkotiyhdistyksen Aijjoos-toiminta / 21.9.2016

Omaishoitajat sähköisiä palveluja kehittämässä – ikään katsomatta!
Opastava-hanke, Omaishoitajat ja läheiset -liitto / 14.9.2016

Älä jää muistipulminesi yksin
Heidi Härmä, Muistiliitto ry / 1.9.2016

Vanhuuteen voi varautua
Satu Helin, toiminnanjohtaja, Vanhustyön keskusliitto / 16.8.2016

Ikääntyneillä on oikeus hyvään kuulemiseen – hanki apua ajoissa
Anniina Lavikainen, erityisasiantuntija, Kuuloliitto ry / 3.6.2016

Hyvä Ikä on täynnä mahdollisuuksia
Satu Helin, toiminnanjohtaja, Vanhustyön keskusliitto / 18.3.2016